Viimeksi luoti lävisti vain puolukkapussin
poimitte marjat talteen
laitoitte jääkaappiin ja teitte piirakan
Nyt se menisi minusta
ja pitsoista ja karjalanpiirakoista
katsoisitte että
Hei, tässähän on tusina ehjiä jäljellä
laitetaan ne uuniin
Ettekä edes huomaisi minua
jos en olisi hukannut itseäni
en olisi koskaan lähtenyt
en olisi pelännyt
en tuntenut
enkä koskaan tullut sinua vastaan
yritän muuttaa itseäni
muovailen kehostani sellaisen
mistä eniten pitäisitte
pukeudun vain niihin tunteisiin
joita on helppo hyväksyä
ja kotiin päästyäni
irrotan helvetin kahleet
ja huudan
pakenen
juoksen
kuvittelen tietäväni
minne olen menossa
kun seuraan toisia
ja kun herään
tiedän painajaisen jatkuvan
miksi teen tämän aina uudelleen
miksi katoan itseltäni yhä uudelleen
miksi kuuntelen sinua
vaikka haluat vain satuttaa
miksi
joo, muutetaan vaan
samaan kämppään vaikka erottiin jo
ei laiteta lukkoja ovin, ei
eikä vahdita toisiamme
ei kinata eikä haikailla
ollaan kuin ei oltais oltukaan
tosiaankaan ei mennä rikki
onnistuta ei mutta yrittäähän voi?
Salme Kaisla / Haivenilla hapuillen
kuka käski
kaiken kestämään
kultaa kaipaamaan?
kuolemaakin kaiketi kalusin
kun kauneuttasi katselin
kukkaisilla kaduilla
kaikkeasi kaipasin
kahta kauheammin
kun kahteutemme katkesi
kauanko kauteni kestää?
Salme Kaisla / Haivenilla hapuillen
aiemmin
jos silitin tukkaasi
tai kerroin että kaipaan
se oli hellyydenosoitus
sain rakkautta takaisin
nyt en uskalla kokeillakaan
mitä siitä seuraisi?
vaikkei minkään pitänyt muuttua
vasta myöhemmin
eihän vielä?
naulauduin sinuun
käsistä ja jaloista
halusin auttaa
kädestä pitäen, samoin askelin
opettaa mitä et vielä hoksannut
mutta se olikin sinulle yhtä tuskaa
nyt lähdin korkeille vuorille
ihan yksin
kannan puut mukanani
naulaan itseni sellaiseen
on minun vuoroni kärsiä
ja sinun vuorosi loistaa
Salme Kaisla / Haivenilla hapuillen
